Suomen Kennelklubin Liitto-osaston perustaminen

Suomen Kääpiökoirayhdistyksen juuret juontavat vuoden 1921 lopulle, jolloin perustettiin Suomen Kennelklubin Liitto-osasto. Seuraava selostus yhdistyksen alkuvaiheista on julkaistu Liitto-osaston 25-vuotisjuhlakirjassa vuonna 1947.

Suomen Kennelklubin Liitto-osaston syntymisen voi katsoa juontavan Suomen Kennelklubin lisätyn hallituksen kokouksesta joulukuun 29 p. 1921. Tässä kokouksessa nimittäin päätettiin ehdottaa edellisen maailmansodan puhkeamisesta lähtien enemmän kuin kituvaa elämää viettäneiden Foksterrieriklubin, Seurakoiraklubin ja Poliisikoiraklubin yhdistämistä, mikä olisi omiaan kohentamaan mainittujen klubien harrastamia koirarotuja.

Samassa tilaisuudessa asetettiin toimikunta, johon tulivat tri W. Hackman, faktori Y. Halme, johtajat A. Pietinen ja Yrjö Rikala ja hra Guy Olin, laatimaan ehdotusta uuden yhdistyksen säännöiksi. Toimikunta ei vitkastellutkaan. Jo tammikuussa 1922 sen sääntöehdotus oli valmis, minkä jälkeen kolmen mainitun klubin jäsenet kutsuttiin yhteiseen kokoukseen helmikuun 1 p:ksi. Tämä kokous hyväksyi yksimielisesti ehdotuksen Suomen Kennelklubin osaston muodostamisesta, jonka harrastuspiiriin kuuluisivat terrierit, mäyräkoirat sekä seura- ja suojelukoirat. Sääntöehdotus hyväksyttiin pienin muutoksin.

Uusi osasto sai nimekseen S.K.K:n suojelu-, seurakoira- ja foksterrieriosasto, mikä pitkähkö ja kankea nimi myöhemmin, sääntöjen virallisen vahvistamisen yhteydessä muutettiin S.K.K:n Liitto-osastoksi.

Ensimmäisen johtokunnan jäseniksi valittiin joht. A. Pietinen puheenjohtajaksi, tri W. Hackman varapuheenjohtajaksi, hra Guy Olin sihteeriksi, joht. Yrjö Rikala rahastonhoitajaksi sekä tri H. Söderlund, faktori Yrjö Halme ja lääket. kand. Uno Tötterman. Tilintarkastajiksi tulivat ins. Otto Weyerstall ja joht. O.E. Lampén.

Vastaperustettu osasto ryhtyi heti tosityöhön. Pitäen koiranäyttelyä parhaana keinona aikaansaadakseen kohennusta osaston harrastamissa roduissa, johtokunta päätti järjestää syksyllä 1922 oman näyttelyn. Saadakseen kokonaisvaikutuksen yhä hienommaksi päätettiin siihen kutsua kaksi ulkolaista tuomaria. Tämän päätöksen rohkeus ilmenee ehkä selvimmin siitä tosiasiasta, että osaston jäsenmäärä tuona aikana oli kokonaista 19 henkilöä eikä sillä ollut mitään varoja.

Ensimmäiseen näyttelytoimikuntaan kuuluivat hrat A. Pietinen, G. Olin, V. Rikala, Y. Halme, U. Tötterman ja N. Gyllenberg sekä näyttelyn eläinlääkärinä W. Hackman – siis lähes puolet osaston jäsenistä. Palkintotuomareiksi osaston oli onnistunut saada kaksi tunnustettua saksalaista kynologia, johtajat Oskar Carlsson Hampurista ja Fritz Petersen Harburgista. Näyttelyhuoneistona oli Kaivohuone.

Oli varmaa, että näyttelytoimikunta odotti näyttelyä eräänlaisella vavistuksella. Olisiko kaiken päätteenä myttyynmeno? Lopputulos muodostui kumminkin odotettua paremmaksi. Kun ilmoittamisaika päättyi oli näyttelyyn ilmoitettu ei vähemmän kuin 118 koiraa, niistä 58 suojelukoiraa, nimittäin 27 Dobermannin pinsheriä ja 36 Saksan paimenkoiraa. Terriereistä oli 5 sileä- ja 4 karkeakarvaista foksterrieriä. Mäyräkoirien luku nousi 19 yksilöön. Muut 22 olivat n.s. seurakoiria, joiden joukossa nähtiin mm. 2 Tanskan doggia, 5 kääpiöpinsheriä, 5 Ranskan bulldoggia, 4 Skottlannin paimenkoiraa, 3 bokseria sekä yksi n.s. karkeakarvainen Saksan pinsheri ja 2 sylikoirasekasikiötä (bastardia), joiden kolmen viimemainitun osallistuminen kumminkin evättiin.

Taloudellisesti näyttelyllä oli suuri menestys, mikä johtui etupäässä erinomaisesta näyttelyhuoneistosta, missä yleisöä kävi erikoisen runsaslukuisasti. Kahden ulkolaisen tuomarin aiheuttamista kustannuksista huolimatta nousi nettotulo ei vähempään kuin 7,843 markkaan, silloisina aikoina suureen summaan.

Onnelliseen alkutaipaleeseen liittyneet ponnistukset näyttävät ottaneen kovasti osaston voimille, sillä seuraavana vuotena, 1923, ei saatu aikaan edes vuosikokousta.

Alakuvissa olevat Liitto-osaston ensimmäisten näyttelyjen voittajien kuvat on julkaistu osaston 50-vuotisjuhlajulkaisussa v. 1972